Muuttoliike ja aluekehitys -seminaarin viestejä Seinäjoen kaupunkiseudulle!

Mika Raunio & Toni Ahvenainen
Siirtolaisuusinstituutti

Muuttomoottori -hanke järjesti lokakuun lopussa 29.10. Seinäjoen Framilla kansainvälisen tieteellisen seminaarin ’Migration and Regional Economic Development – in Search of New Stories for Rural Urbanization’. Nimensä mukaisesti seminaarin teemana olivat muuttoliikkeet ja niiden yhteys aluekehitykseen. Tavoitteena oli tuoda keskusteluun asiantuntemusta ja näkemyksiä Seinäjoen kaupunkiseudun ulkopuolelta. Keskustelun painotus oli suurimpien kasvukeskusten ulkopuolella, keskikokoisissa ja pienissä kaupungeissa sekä niitä ympäröivällä maaseudulla. Miten nämä alueet voivat menestyä kilpailussa vähenevästä väestöstä? Seminaariesitysten diat ladattavissa kirjoituksen lopusta.

Kansainvälistä keskustelua

Kasvukeskusten ulkopuolisten alueiden väestönkasvuun ja kehitykseen liittyvät haasteet eivät kosketa vain Suomea, vaan ne ovat kaupungistumiseen kiinteästi liittyvä ja hyvinkin globaali ilmiö. Sen vuoksi kutsuimme keskusteluun mukaan asiantuntijoita Suomen kannalta tarkoituksenmukaisista verrokkimaista eli Tanskasta ja Ruotsista. Kööpenhaminan yliopiston professori Høgni Kalsø Hansen on tutkinut muuttoliikkeiden taloudellista dynamiikkaa erityisesti inhimillisen pääoman ja työvoiman liikkuvuuden näkökulmasta. Örebron yliopiston tutkija Rhiannon Pugh on puolestaan keskittynyt kasvukeskusten ulkopuolisten ja heikommassa asemassa olevien alueiden aluetaloudelliseen kehitykseen. Kotimaista asiantuntemusta tilaisuudessa edustivat Itä-Suomen yliopiston tutkimuskeskus Spatian tutkimusjohtaja Teemu Makkonen sekä Tampereen yliopiston kaupunkitutkimuksen dosentti Ilari Karppi. Puheenvuorot tarjosivat mahdollisuuden peilata Seinäjoen kaupunkiseudun tilannetta muualta saatuihin kokemuksiin sekä paikantaa sen asemaa laajemmin aluekehityksen ja muuttoliikkeen puitteissa käytävässä keskustelussa. Teeman vetovoimasta kertoi yleisön runsaus. Ilmoittautumisia tuli selvästi enemmän kuin paikkoja oli tarjolla ja paikalla olikin runsas joukko asiantuntijoita ja muita sidosryhmien edustajia. Tässä blogissa tulkitsemme esitysten sisältöjä omasta näkökulmastamme, joten kirjoitus ei välttämättä edusta esiintyjien omaa ydinsanomaa, mutta nostamme esiin sellaisia huomioita, jotka ovat kiinnostavia erityisesti Seinäjoen kaupunkiseudun tilannetta vasten katsottuna.

Muuttomoottori-hanke ja muna-kana -dilemma

Tilaisuuden käynnisti Siirtolaisuusinstituutin osuus ja erikoistutkija Markku Mattilan tervetuloa-toivotus ja katsaus kaupungistumisen historiaan. Erikoistutkija Mika Raunio jatkoi ja esitteli meneillään olevan ”Muuttoliike kuntien elinvoiman moottorina” eli ”Muuttomoottori-hankkeen” lähestymistapaa ja alustavia tuloksia. Vaikka kehittämistoimintaa ei voida johtaa suoraan tutkimuksesta, tarjoaa aluekehityksen ja muuttoliikkeen teoriat joitakin lähtökohtia ja reunaehtoja myös kehittämistoimenpiteiden suuntaamiselle. Keskeinen viesti oli kehittämisen ja muuttoliikkeen välinen ”muna-kana-ongelma”; ilmiöiden välillä on selvä yhteys ja toinen tukee toista. Mutta mistä ja miten käynnistää tämä toisiaan vahvistava kehityskulku, on aina käytännöllinen ja vaikeasti ratkaistava ongelma. Muuttomoottori-hankkeen yhtenä tavoitteena on tunnistaa niitä ilmiöitä ja uudistuksen siemeniä, jotka tätä kehityskulkua voisivat vahvistaa. Tähän liittyen on tärkeää tunnistaa myös eri kohderyhmien arvoja ja arvostuksia asuinseudun valinnassa. Mikä on työmarkkinoiden, asuin- ja palveluympäristön tai sosiaalisen ympäristöön rooli veto- ja pitovoiman vahvistamisessa juurin Seinäjoen kaupunkiseudulla? Miten keskittymistä voidaan hillitä eri aluetasoilla?

Korkeakoulutettuja kasvukeskusten ulkopuolisille alueille Tanskassa

Professori Hansen esitteli muuttoliikkeiden ja aluetaloudellisen kehityksen yhteyttä Tanskalaisen yhteiskunnan kontekstissa keskittyen erityisesti sen perifeerisille alueille. Hansenin tutkimus perustuu tanskalaiseen väestörekisteriaineistoon yli kymmenen vuoden ajalta ja kartoittaa erityisesti sitä, miten korkeakoulutettuja osaajia saataisiin houkuteltua enemmän kasvukeskusten ulkopuolisille alueille.

Hansenin mukaan kaupungistumiseen liittyvien haasteiden selättämiseen ei ole helppoja ratkaisuja. Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin oleellista ymmärtää, että muuttoliikkeiden dynamiikka on erilainen kasvukeskusten ja niiden ulkopuolisten alueiden välillä. Alueiden välistä kilpailua ei tulisi nähdä väestöstä käytynä nollasummapelinä. Esimerkkinä Hansen käytti korkeasti koulutettuja nuoria, joille kasvukeskusten ulkopuolisten alueiden työpaikat tarjoavat sisäänpääsyreitin työuralle sekä usein haastavampia tehtäviä kuin kasvukeskuksista olisi mahdollista saada. Vaikka nuoret muuttavat alueilta pois todennäköisesti muutaman vuoden päästä, ne kuitenkin tarjoavat seudulle osaavaa työvoimaa ja kiinnittävät sen osaksi osaamisintensiivisiä verkostoja. Tuore korkeakoulutettu työvoima ja heidän verkostonsa tulevaisuudessa ovat seudulle tärkeä voimavara.

Laajat tanskalaiset väestörekisteritiedot paljastavat myös muita mielenkiintoisia ilmiöitä, jossa korkeasti koulutetut muuttavat ehkä odotusten vastaisesti kasvukeskusten ulkopuolisille alueille, ja myös jäävät sinne pysyvästi. Yhtä tällaista muuttajaryhmää edustavat korkeakoulutetut maahanmuuttajat. Usein heidän mahdollisuutensa saada omaa koulutusta ja osaamistaan vastaavaa työtä ovat paremmat näillä alueilla ja usein heidän tavoitteenaan on pysyvä sijoittuminen seudulle. Toista korkeakoulutettujen ryhmää edustavat puolestaan kokeneet uranvaihtajat, jotka hakevat kasvukeskusten ulkopuolelta sellaisia uusia uramahdollisuuksia, joita on vaikeampi käynnistää kovemman kilpailun määrittämissä keskustoissa. Hansenin mukaan monet kasvukeskusten ulkopuolelle muuttavat korkeakoulutetut työllistyvät julkiselle sektorille eli julkisen sektorin työpaikat ovat tärkeä osa kasvukeskusten ulkopuolisten alueiden osaamisperustaa. Hansenin mukaan alueiden tulisi oppia viestimään myös niiden tarjoamista osaamisintensiivisistä työ- ja uramahdollisuuksista sen sijaan, että ne korostavat markkinoinnissaan usein rauhallisia asumismahdollisuuksia ja lapsiystävällisiä kasvatusympäristöjä.

Yksilöllisiä kehityspolkuja Ruotsissa

Muuttoliiketeorian mukaan alueen vetovoiman kova ydin muodostuu sen tarjoamista taloudellisista mahdollisuuksista, joita edustavat ensisijaisesti alueen työ- ja opiskelupaikat. Kehityspolut ovat kuitenkin yksilöllisiä ja viime kädessä yksittäisen alueen vetovoima rakentuu moninaisten aineksien kokonaisuutena. Tästä muistutti myös Rhiannon Pugh Örebron yliopistosta kertoessaan kokemuksista ”Alfred Nobelin Karlskogasta”.

Karlskoga on vanha teollisuuskaupunki Keski-Ruotsissa, joka tunnetaan siitä, että merkittävä osa sen elinkeinotoiminnasta on rakentunut ruotsalaisen aseteollisuuden varaan. Nobelin rauhanpalkinnosta tunnettu Alfred Nobel asui aikanaan kaupungissa ja on vaikuttanut merkittävästi sen kehitykseen, joskaan tätä puolta Karlskogan tarinasta ei tunneta niin hyvin. Tänä päivänä kaupungissa asuu 27 000 asukasta ja sen keskeisenä ongelmana on heikko maine ja vähäinen houkuttelevuus ruotsalaisten silmissä. Muuttoliiketeorian näkökulmasta katsottuna vähäinen houkuttelevuus on Karlskogalle mielenkiintoinen ongelma, sillä kaupunki tarjoaa paljon hyviä työmahdollisuuksia palkkaukseltaan kilpailukykyisellä korkean teknologian alalla. Pughin mukaan vetovoiman puute johtuu siitä, ettei kaupunkia koeta viihtyisäksi ja toisaalta työ- ja uramahdollisuudet sijaitsevat aseteollisuudessa, mikä ei edusta esimerkiksi lapsiperheiden näkökulmasta katsottuna kovin vetovoimainen imago. Aseteollisuuden valta on juurtunut kaupunkiin niin vahvasti, että sähköaitojen ja turvatarkastusten ohella se muotoilee jopa sen julkista tilaa jättäen vain vähän tilaa aidolle asukkaista lähtevälle kaupunkikulttuurille. Karlskoga ei ole viehättävä tai vetovoimainen kaupunki, mutta se on hyvä esimerkki siitä, että yksittäisen kaupungin tai alueen vetovoimaan vaikuttaa aina vahvasti myös sen historia ja arvopohja. Polkuriippuvaisen kehityksen tuloksena kaupunki on rakentunut negatiivisena koettujen arvojen sekä niitä ilmentävien fyysisten rakenteiden muotoiseksi, minkä vuoksi se ei näyttäydy vetovoimaisena vaihtoehtona tulevaisuuttaan pohtivan nuoren sukupolven näkökulmasta. Hyvistä työpaikoista huolimatta.

Muuttaakseen heikkoa imagoaan Karlskoga on alkanut etsiä uutta tarinaa. Uuden tarinan aineksia haetaan esimerkiksi Alfred Nobelista sekä erilaisista rakennettavista kaupunki-attraktioista. Kaupunkiin on suunniteltu esimerkiksi turisteille erikoislaatuisia elämyksiä kanaaliajelun muodossa. Ei ole kuitenkaan selvää, voidaanko tämän tyyppisellä melko hajanaisella brändäyksellä vaikuttaa kaupungin vetovoimaisuuteen ruotsalaisten silmissä. Aseteollisuuden väkipyörät jatkavat vääjäämättä liikettään Alfred Nobeliin perustuvien kampanjoiden ja kaupunkiattraktioiden taustallakin.

Elinvoimapolitiikalla kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen Itä-Suomessa

Ulkomaisten puhujien jälkeen seminaarissa keskityttiin suomalaisiin tapauksiin ja iltapäivän ensimmäisen esityksen piti kuntatutkimuskeskuksen Spatian tutkimusjohtaja Teemu Makkonen.  Makkosen mukaan kapeasti määritelty elinkeinopolitiikka ei riitä pitämään yllä kuntien kehitystä. Muuttoliikkeet eivät suuntaudu pelkästään työn perässä, vaan menestyneiden alueiden vetovoima rakentuu entistä monisyisemmällä tavalla. Siihen kietoutuu monia viihtyvyyteen, elämyksellisyyteen ja alueen imagoon liittyviä tekijöitä. Kuntaliitto lanseerasikin vuonna 2015 elinvoimapolitiikan käsitteen, joka laajensi aluekehitykseen liittyvää keskustelua. Elinvoimapolitiikan käsite kokoaa kuntajohtamisen eri osa-alueita yhteen korostaen samalla talouden ohella asukkaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Sen ytimessä on ajatus, että alueellisen elinvoiman tekijöitä ovat ennen kaikkea aktiiviset ja itse omaa toimintaansa ohjaavat ihmiset, yritykset ja yhteisöt. Kehityksen positiiviseen tarvitaan niin perinteistä elinkeino- ja yrityspolitiikkaa, kuin myös ruohonjuuritasolta lähtevää asukkaiden omaa toimintaa ja kulttuuria sekä yritysten ja yhteisöjen aktiivista osallistumista. Maaseudun alueiden kehitystä ei tulisi ohjata keskuskaupungista tai Helsingistä, vaan paikallinen osallistuminen on ensiarvoisen tärkeää.

Vaikka elinvoimapolitiikan käsite on kuntatutkijoiden parissa nähty lähinnä retorisena liikkeenä, Makkonen painotti, että uudet käsitteet muokkaavat ajattelutapoja ja pitkällä aikavälillä myös tekemistä. Kuntaliiton lanseeraama Elinvoimapolitiikan käsite pyrkiikin ohjaamaan kuntien toimintaa aikaisempaa kokonaisvaltaisempaan toimintaan ja sitä kautta positiivisen kasvun kehälle. Makkosen mukaan emme kuitenkaan voi vielä tietää sitä, miten uusi käsite tulee lopulta vaikuttamaan kuntien toimintaan pitkällä aikavälillä. Tähän pystytään vastaamaan vain tulevaisuudessa tehtävän tutkimuksen keinoin.

Ratikka Tampereen kehittämisen tukena ja seudun vetovoimatekijänä

Seminaarin viimeisen esityksen piti Tampereen yliopiston kaupunkitutkimuksen dosentti Ilari Karppi. Karppi kertoi esityksessään Tampereen paljon huomiota saaneesta raitiotiehankkeesta, jolla kaupunki pyrkii pitämään yllä myös vetovoimaisuuttaan. Tampereen ratikka on hyvä esimerkki nykyaikaisesta kaupunkiattraktiosta, jonka tarkoituksena on luoda ns. pitovoimaa ja kiinnittää niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset entistä vahvemmin Tampereelle. Ratikka ei ole pelkästään uusi julkinen liikenneväylä, vaan edustaa ennen kaikkea elävyyttä ja elinvoimaa, joka tekee kaupungin julkisesta tilasta kiinnostavamman ja elämyksellisemmän. Tämän lisäksi Tampereen ratikka -hankkeella on myös tärkeä tehtävä liittyen kaupungin imagoon: se nostaa Tampereen ainoaksi Helsingin ulkopuoliseksi kaupungiksi Suomessa, jossa tulee olemaan oma raitiotieliikenteensä. Raitiotietyömaa onkin saanut varsin paljon huomiota jo ennen valmistumistaan, ja on selvää, että valmistumisensa jälkeen se tulee määrittelemään Tampereen ja erityisesti sen keskustan uudella tavalla.

Karppi kuvasi Tampereen ratikka -hanketta sekä siihen liittyvää mittavaa suunnitteluprojektia eräänlaisena ”rajaobjektina” (boundary object). Se auttaa kaupunki- ja liikennesuunnittelijoita astumaan ulos tonteiltaan ja lähestymään kaupunkitilaa ja keskustaa uudesta kokonaisvaltaisemmasta ja jaetusta perspektiivistä. Se on sähköistänyt keskustan suunnittelun ja ennen kaikkea avannut uusia näkökulmia kaupungin imagon rakentamiseen. Viime kädessä Ratikka -hanke ilmentääkin hyvin 2000-luvulla tapahtunutta muutosta kaupunkisuunnittelussa. Sen sijaan, että keskityttäisiin pelkästään kaavoittamiseen, infrastruktuurien ja asuntojen rakentamiseen, elämyksellinen kaupunkikulttuuri ja kiinnostavat julkiset tilat tulevat oleman jatkossa entistä tärkeämpiä veto- ja pitovoimatekijöitä monille kaupungeille. Myös asukkaat osaavat odottaa kaupungeilta enemmän.

Yhteistyötä ja kokonaisvaltaista aluekehittämistä

Seminaari ja sen puitteissa käyty vilkas keskustelu tarjosi tilaisuuden pohtia myös Seinäjoen kaupunkiseudun tilannetta ja mahdollisuuksia suhteessa kansainvälisiin kokemuksiin ja tieteellisiin näkökulmiin. Keskustelu olikin tärkeä osa tapaamista ja sitä fasilitoi aamupäivän osalta Mika Raunio ja iltapäivän osuudessa erityisen ansiokkaasti Tampereen yliopiston tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen, jolla on pitkä aluekehittämisen kokemus Etelä-Pohjanmaalta. Yhteistyötä eri tahojen kanssa jatketaankin Muuttomoottori –hankkeessa aktiivisesti. Olemme sopineet jatkoyhteistyöstä myös Kööpenhaminan ja Örebron yliopistojen edustajien kanssa. Suurten kasvukeskusten ulkopuolella olevien alueiden kaupungistumiseen liittyvät haasteet ovat monilta osin samankaltaisia kaikissa Pohjoismaissa. Samanaikaisesti ratkaisut haasteiden selättämiseksi ovat kuitenkin pääsääntöisesti yksilöllisiä, koska alueille avautuvat kehityspolut ja vaihtoehdot ovat vahvasti sidoksissa niiden historiaan ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Maasta toiseen monistettavaa ratkaisua kaupungistumisen haasteisiin ei todennäköisesti löydy kuin riittävän korkealla abstraktiotasolla. Käytännössä on kysyttävä, miten alueen historia ja olemassa olevat vahvuudet voidaan uudelleen kytkeä tulevaisuuden kehityskulkuihin.

Yhteiskunnan notkistuessa urbanisaation, digitalisaation ja kulttuurisen monimuotoisuuden vanavedessä, myös niin kutsuttujen pehmeiden vetovoimatekijöiden merkitys tulee tulevaisuudessa todennäköisesti kasvamaan. Työ- ja opiskelupaikat, kuten myös kaikenlaiset muut mahdollisuudet parempaan elämään, ovat edelleen ensiarvoisen tärkeitä, mutta ollakseen vetovoimaisia, alueiden tulee tarjota asukkailleen myös viihtyvyyttä, elämyksiä sekä tukea erilaisille elämäntavoille ja arvoille. Kokonaisvaltainen elinvoimapolitiikka kutsuu mukaan niin alueiden asukkaat kuin myös yritykset ja yhteisöt. Vaikka kaupungistumisen negatiivisista vaikutuksista puhutaan kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla paljon, näiden alueiden tulevaisuus on kuitenkin avoin. Avoin tulevaisuus edellyttää kuitenkin alueilta sitä, että ne kykenevät raivaamaan itselleen tukevan jalansijan kaupungistumiskehityksessä ja oppivat hyödyntämään muuttoliikkeiden virtaa. Tähän tehtävään myös allekirjoittaneet ovat sitoutuneet.

Seminaarin esitykset

Seminaarijuliste (pdf, 750 kt)
Markku MattilaKaupungistumisen megatrendi (pdf, 128 kt)
Mika RaunioAgainst the Grain! Migration and Development in Seinäjoki region (pdf, 2 552 kt)
Høgni Kalsø HansenMigration, Employment and Regional Development in Urban and Peripheral Denmark (pdf, 2 498 kt)
Rhiannon PughEconomic Development and Place Attractiveness in Alfred Nobel’s Karlskoga (pdf, 1 946 kt)
Teemu MakkonenVitality Policy as a Tool to Attract In-Migration (pdf, 675 kt)
Ilari KarppiHolding on to Attractiveness Through Supply of Better Urbanity: Can It Be Viewed as an Urban Design Issue? (pdf, 5 540 kt)