Muuttomoottori-hankkeessa nostamme esiin työikäisten muuttajien (18–45-vuotiaat) äänen. Tältä pohjalta teemme kehittämisehdotuksia, joiden avulla työikäiset muuttajat entistä hanakammin hakeutuisivat ja juurtuisivat seudulle. Yksinkertaisen haasteen taustalla on pitkäaikainen, systeeminen ja suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin ja väestökehitykseen liittyvä ongelma, joka ei ratkea yksittäisillä toimenpiteillä. Niinpä lähtökohdaksi otettiin kokonaisvaltainen monilla osa-alueilla toimiva yhtäaikainen muutos ja seudun uuden tarinan rakentaminen. Uusi tarina tukee paikallista identiteetin muutosta ja ulkopuolisten ymmärrystä ja kokemusta alueesta. Tarinaa ei voi keksiä, vaan se nousee seudun ihmisistä ja todellisista tapahtumista – ei kuntamarkkinoinnista, vaan aidosta muutoksesta. Uudessa tarinassa onkin kyse siitä, miten seutu muuttuu ja kehittyy sekä miten tätä kehitystä voidaan tukea ja suunnata muuttoliikkeeseen vaikuttavalla tavalla.

Tutkimukseen eli uuden tarinan muodostamiseen on tähän mennessä osallistunut noin 2000 seudulla asuvaa tai asunutta ihmistä. Perusta uudelle tarinalle on syntynyt muuttajilta itseltään kerätystä aineistosta. Vastausten ja tunnistettujen muutosten pohjalta laadittiin kehittämisehdotuksia kotimaisen muuttoliikkeen muuttamiseksi seudulle suotuisammaksi. Näistä kehittämisehdotuksista on keskusteltu seudulla keskeisten sidosryhmien edustajien kanssa loppuvuodesta 2020 lähtien. Metodi on vaihdellut pienten ryhmien ”muuttoliikeklinikoista” Sedun ammattioppilaitoksen pedagogisen johtoryhmän kokoukseen ja kaikille avoimeen verkkoseminaarin.

Kehittämisehdotusten muotoiluun on osallistunut jo yli 100 asiasta kiinnostunutta eteläpohjalaista. Yhteistä tilaisuuksille on ollut se, että niissä osallistujilla on ollut mahdollisuus kommentoida ehdotuksia ja esittää ajatuksia niiden konkretisoimiseksi ja edelleen kehittämiseksi.

Tavoitteena on pitkän aikavälin muutospolkujen suuntaaminen ja lyhyen aikavälin toimenpiteiden tunnistaminen. Muuttoliikkeeseen vaikuttavat muutokset ovat hitaita ja laajoja taloudellisia, teknologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia prosesseja. Toisaalta, COVID-19 vuosi osaltaan loi mahdollisuuden, jota nyt tulisi pääkaupunkiseudun ulkopuolella hyödyntää; mahdollisuus työikäiselle väestölle asua haluamillaan seuduilla. Pikavoittoja ei kuitenkaan ole jaossa ja monilta osin kyse on jo tunnistettujen kehityspolkujen aktiivisesta ja onnistuneesta toimeenpanosta.

Hankkeessa toteutettava osallistava prosessi varmistaa, että keskusteluun osallistuvat kehittämisehdotusten teemojen kannalta keskeiset sidosryhmät. Muuttoliikeklinikalla vierailivat elinkeinoelämän edustajat, hyvinvointia ja sosiaalista ympäristöä kehittävän hankkeen edustajat sekä SeAMK:n asiantuntijaryhmä ja rehtori. Sedussa tuloksia käytiin läpi puolestaan hieman laajemman pedagogisen johtoryhmän kanssa. Hanketta rahoittavien kuntien edustajien kanssa kehittämisehdotuksista on keskusteltu säännöllisesti koko hankkeen ajan. Laajin ja kaikille avoin tapahtuma keräsi noin 80 osallistujaa kuulemaan ja kommentoimaan ehdotuksia. Heistä asiantuntijapaneeliin oli kutsuttu viisi edeltäviä tilaisuuksia täydentävää asiantuntijaa. Mukana olivat kunta- ja maakuntatason aluekehityksen edustajat, yliopistojen ja korkeakouluyhdistyksen kehitykseen sekä kaupunkiympäristöön ja tapahtumiin erikoistuneet asiantuntijat, joista yksi oli myös AMK-opiskelija. Kaikilla on syvällinen ymmärrys seudusta ja sen kehityksestä.

Kehittämisehdotukset on otettu keskusteluissa hyvin vastaan. Esiin on nostettu tarkentavia näkökulmia ja korostettu jo meneillään olevia monia kehityspolkuja. Vuoden 2021 aikana muutospolkuja kohti uutta tarinaa hiotaan ja konkretisoidaan ja toivottavasti myös toteutetaan hankkein ja uudistuksin.

Keskeisiä huomioita muuttoliikeklinikoilta ja Sedun tilaisuudesta ovat esimerkiksi:

Elinkeinoelämän näkökulmasta kotimaisen työvoiman houkuttelu näyttää usein haasteelliselta. Seudun ja kuntien brändiä tulisi suunnata tarkasti määritellyille kohderyhmille myös kotimaassa ja yritysbrändien tuella muokata mielikuvaa seudun tarjoamista mahdollisuuksista. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan katse suunnataan nopeasti kansainväliseen työvoimaan, jonka osuus työvoimasta on toistaiseksi hyvin pieni. Kansainvälinen työvoima on kuitenkin keskeisessä roolissa, kun seudun tulevaisuuden elinvoimaa kehitetään. Myös koulutuksen ja elinkeinoelämän kehittämisen keskeisyys nousi esiin:

”Yrittäjähenkisyyttä ja yrityksiä on paljon, [mutta] suuria kasvun tekijöitä ja viejiä syntyy epätodennäköisemmin.”

”Panostetaan tosissaan Vaasan yliopiston kanssa yhteistyöhön, että saadaan Seinäjoelle yliopistotasoista opetusta. Vaikutukset alkavat näkyä vasta vuosikymmenen päästä, mutta jos ei sitä aloiteta, ei sitä myös näy.”

Sosiaalisen ympäristön ja etenkin lapsiystävällisen ympäristön kehittämisessä tunnistettiin seudulla jo tehty merkittävä työ. Yhteistyölle ja tekemiselle on kuitenkin tarvetta teeman nostamiseksi seudulliseksi vetovoimatekijäksi ja jopa kansainväliseksi brändiksi Healthy Kids of Seinäjoki tyyppisten hankkeiden avulla.

Osaamisympäristön kehittämisessä sekä Sedu että SeAMK näkivät, että toimintaa on tarkoituksenmukaista suunnata kestävän kehityksen luomien puitteiden mukaisesti (esim. Sustainable Development Goals, SDGs). Osaamisen on entistä paremmin vastattava taloutta ja yhteiskuntaa ohjaavan kestävyyden haasteisiin myös käytännössä ja jo olemassa olevaa osaamista vahvistaen. Yhteistyön kehittäminen eri koulutustasojen välillä sekä koulutuksen ja työelämän välillä nähtiin myös keskeisenä seudullisena tavoitteena.

Avoimen seminaarin panelistien puheenvuorojen ja käydyn keskustelun pohjalta voidaan nostaa esiin ainakin seuraavat huomiot. Uusi yliopisto otettiin panelistien joukossa vastaan tuoreena avauksena, josta ei yleensä laajasti keskustella.  Uusi yliopisto ei enää 2020-luvulla tarkoita välttämättä fyysistä rakennusta ja kampusta tietyssä paikassa, vaan tärkeintä on mahdollisuus opiskella seudulla.

Yliopistokeskuksen johtaja Juha Alarinta toi esiin laajan tutkimus- ja koulutustoiminnan ja sen kehityksen seudulla, joka luo vakaata pohjaa myös seuraaville kehitysaskelille. Pitkän aikavälin kehitysponnistuksena yliopistokeskus on tuottanut tulosta, mutta entistäkin aktiivisempi yhteistyö eri toimijoiden välillä, mukaan lukien seudun elinkeinoelämä ja SeAMK, on vahva tuki, kun 2020-luvun uudistuksia viedään käytäntöön. Kyse on myös siitä, onko merkittäviä avauksia tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana riittävästi ja ovatko sinänsä kunnianhimoiset tulevaisuuden tavoitteet riittävät myös tulevaisuuden osaavan väestöpohjan vahvistamiseksi?

Tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen Alueellisen kehittämisen tutkimusryhmästä (TUNI) nosti esiin muuttoliikkeen kokonaisvaltaisen roolin kehittämisessä. Hän linkitti kehittämisehdotukset käynnissä olevaan kehitykseen ja nosti esiin pitkän aikavälin haasteen eli korkeasti koulutettujen työpaikkojen tarpeen. Yhteistyön kehittämisessä keskeisiä lähitulevaisuuden työkaluja ovat innovaatioekosysteemit ja -alustat, jotka on muuttoliikkeen näkökulmasta nähtävä myös yksilöiden toimintaympäristönä – osana työmarkkinoiden kehittämistä. Käytännön toimenpiteitä ovat esimerkiksi korkeakouluharjoittelijoiden paikat ja TKI-toiminnan ja erityisesti pk-yritysten innovaatiotoiminnan vahvistaminen sekä yrittäjyyden kiinnittäminen myös opintoihin. Tämä edustaa vahvasti ajattelua, joka on myös Muuttomoottori-hankeen ”SDG-alustojen” taustalla seudun työmarkkinoiden kehityksen edistämisessä ja suuntaamisessa laajassa yhteistyössä niin tutkimuksen, koulutuksen, elinkeinoelämän kuin kuntienkin kesken.

Kuva 1: muutoksen logiikka (Jari Kolehmaisen esitys 2021)

Kuva 2: verkostokaupunki kehittämisalustana K8 seudulla (Ari Hynysen esitys)

Yhteistyön ohella korostettiin suurten ja pienten asioiden yhtäaikaisen edistämisen tärkeyttä. On tehtävä laajaa strategista kehittämistä mutta toteutettava myös ruohonjuuritason arkisia asioita. Koulutukseen ja innovaatioekosysteemiin liittyvät strategiset linjaukset voidaan nähdä osana samaa prosessia kuin Sedulaisten tekemät seinämaalaukset ympäristön elävöittämisessä. Ruohonjuuritason aloitteet ja uudet avaukset saavat myös haastaa vallitsevaa ajattelua, jotta järjestelmä voi muuttua. Haastamisen ei kuitenkaan tarvitse olla repivää ja rikkovaa, vaikka se pyrkisi merkittävästikin uudistamaan käsitystä seudusta seudun käsitystä itsestään.

Pieniä asioita voidaan oppia esimerkiksi Italian kylistä, joissa usein on kaunis ja elävä keskusta toreineen, vaikka mittakaava on pieni. Urbanismin hyviä puolia voidaan toteuttaa myös pienessä mittakaavassa, vaikka urbaani kylä voikin olla haasteellinen toteuttaa.

SeAMKn opiskelija Sanna Kantola toi kaupunkikehittämisen suuren viestin ohella monipuolisesti esiin pieniä asioita – SeAMKn innovaatioviikolla muotoiltuja nuorten näkemyksiä alueen kehitykseen. Kellariklubeja ja pieniä tapahtumia ympäri vuoden suurten ja kalliiden tapahtumien ohelle, lasten ja lapsiperheiden osallistavia alueita pienemmissäkin kunnissa sekä osallistavaa taidetta kuten yhteistanssiesitys autohallissa (mobflash) tai kaupunkitaide elävöittäisi ja osin jo elävöittääkin seutua. On panostettava kuitenkin voimakkaammin kulttuuriin jossa nuoret elävät, jos halutaan houkutella opiskelijoita.  On ristiriitaista, että tapahtumakaupunki on vähän tylsä, koska pienet ja päivittäiset tapahtumat vielä osin puuttuvat.

Tärkeimpiä asioita esiin nostettaessa SeAMKn vetovoima nähtiin keskeisenä ja oltiin yhtä mieltä siitä, että seutua tulee kehittää juuri nuorille, eli 15–24-vuotiaille. Aluekehitysjohtaja Heli Seppelvirta Etelä-Pohjanmaan liitosta korosti erityisesti koulutettujen nuorten avainroolia tulevaisuuden rakentamisessa. Seinäjoen kaupungin kehitysjohtaja Erkki Välimäki muistutti, että samalla on panostettava myös työttömyyden hoitoon, joka on yleisempää juuri nuorten kohdalla muuten korkean työllisyyden alueella. Tulevaisuuden tekijöillä on oltava hyvät lähtökohdat rakentaa uutta eteläpohjalaisuutta ja Pohjanmaata.

On tärkeää, että nuoret ja opiskelijat osaavat vaatia asioita, jotta heille voidaan tehdä viihtyisä kaupunki. Tässä kohdint yhteistyö sai kiitosta, koska myös yritykset ja yhdistykset ovat olleet aktiivisesti mukana rakentamassa nuorille ympäristöä.

Kulttuurin ohella puhuttiin myös seudun identiteetistä ja ”Etelä-Pohjanmaan imagosta 3.0”, jota tulee rakentaa laajassa yhteistyössä. Vaikka jo vuosikymmeniä on puhuttu, että häjyilyt jäävät tai ovat jo jääneet pois, uusi moderni pohjalaisuus ei ole vielä tullut täysin näkyväksi. Paikallista identiteettiä ja kulttuuria on haastavaa kehittää, mutta niiden tärkeys uudistumiselle on hyvin tunnistettu. Seudun uutta imagoa rakennetaan kuitenkin yhä enemmissä määrin ruohonjuuritasolta käsin. Tutkimuksen aikana monet haastateltavat osasivat tunnistaa seudulla tapahtuvan positiivisen kehityksen ja kuvata uudenlaista pohjalaisuutta omista henkilökohtaisista kokemuksistaan käsin.

Muutos ei ole kuitenkaan ylettänyt kaikilta osin vielä alueen rakenteisiin asti. Yrittäjyys ja maatalous eivät ole vielä lyöneet kättä tavalla, joka päivittäisi Etelä-Pohjanmaan kestävän ruuantuotannon ja start-uppien kultamaaksi tai eteläpohjalaisen kulttuuriympäristön ja tapahtumat tavalla, joka kääntyisi tapahtumien pieneksi suureksi kultturikaupungiksi ja sykkisi yhtä aikaa eläviä tapahtumia sekä maaseudun rauhaa. Seudun kehitys on näiltä ja monilta muilta osin muutoksen kynnyksellä ja uusi tarina tulossa näkyväksi niin elinkeinoelämässä, asuinympäristössä, sosiaalisessa elämässä kuin kulttuurissakin. Näiden muutosten myötä myös muuttoliike muuttunee.

Seminaarin esitykset:
Siirtolaisuusinstituutin esitys
Jari Kolehmaisen esitys
Ari Hynysen esitys